Oon pitäny erilaisia blogeja aivan liian paljon ja mitään en kuitenkaan saa valmiiksi.. Saamattomuuden huippu. Enkä silti koskaan pääse tästä pakottavasta tarpeestani avautua. Suurimmat ongelmat elämässäni liittyy tähän helvetin haluun kaikesta. Oisin miljonääri jos kaiken sais vaan siks, et sitä haluaa niin paljon! Oikeesti mun elämässä ei tapahdu mitään.. Kuljen vaan erilaisista tilanteista toisiin ja huomaan herääväni tähän samaan paskaan, yhä uudestaan. Karua, tai ehkä haluan vaan kuvitella sen karuksi kun sanon, että jos skippaisin päivän ni samassa pisteessä olisin. KAIPAAN NIIN PALJON jotain, draamaa, jotain! Jotain, joka tuntuis joltain.
” Pian täällä ei ole ketään,
paetaan ennen kesää.
Samat naamat,
vähän aikaa, liian pieni tupa.
Mullon kaikkea niitä ja tv-lupa.
Kukaan ei täällä tiedä paremmasta.
Hyppää kyytiin ja kaikki on,
vielä mahdollista.
Ajetaan autolla, paetaan.
Niinkuin oltaisiin hahmoja elokuvista.
No mä en tiedä, ehkä kaikki on turhan tavallista.
Lähdetään nyt etsimään jotain,
potkua tähän elämään.
Ollaan kun oltaisiin matkalla etelään.
No mä en tiedä, ehkä kaikki on vielä mahdollista.
Lähdetään nyt etsimään jotain,
potkua tähän elämään.
Ollaan kuin oltaisiin matkalla,
etelään. ”
Merkinnät RSS-syötteenä