Ylijäämätavaraa elämästä?

Että voi ihminen tukien varassa elämistä.. Sitä niin ihanaa luukulta toiselle juoksemista.

Joo ja nyt siellä joku idiootti kohta lohkasee tutun fraasin ” mee töihin”. Voi muru pieni, mä olen ollut siivoojana, mainoksien jakana, leikkaamassa nurmikoita ja olen myös kerännyt tukijoita eräälle hyvänteväisyys järjestölle.

Tiiättekö, etten tosiaan haluais elää näin? Olishan se tosi kivaa jos olis sellanen miljoona perintö kivoineen mökkeineen ja niin edelleen, mut ei, kaikki EI tosiaan synny se kultalusikka vinottain perseessä.. Enkä mä valita osastani (okei, valitan ja mulla on täysi oikeus siihen).

Miksei täällä ihanassa hyvinvointivaltiossa kannata yrittää? No olen tullut siihen tulokseen, että joka kerta kun yrität, tulee kyllä taho joka estää sen keinolla millä hyvänsä.. Ois vaan liian helppoa saada rahaa riittävästi, ettei tarvitsisi olla kolmekymppisenä persettä myöden veloissa ja tulis ihan kivasti toimeen.

Hain  tänään tosiaan yhteishaussa, jospa pääsisin kuluttamaan lisää noita koulunpenkkejä. Oikeasti alan rukoilemaan, että nyt löytäisin ihan kivan alan ja sitä kautta ihan kivan työpaikan ja saisin sen ihan kivan elämän. En mielestäni pyydä liikaa tai vaadi. Haluaisin vain ihan kivoja asioita, eikö?

Asiasta kukkaruukkuun (onpa muuten tyhmä sanonta!) niiiiiiiin puhuin tytön kanssa kaikenlaista. Sitä mitä tässä on nyt jahkattu jo iät ja ajat. Joo, ehkä mä olen vaan hullu, kun oon tässä ja jooo oon itse tilanteeni aiheuttanut. Mut on se sydän niin hemmetin kiva kaveri, ettei se aina sano sillä tavalla mikä olis järkevintä ja tilanteeseen sopivaa.

Voisin myös avautua perhesuhteistani ja niiden jännittävästä esiintymisestä elämässäni.. Mutta ehkäpä teen sen joku toinen kerta. Ja ei, tämä ei ole angstaamista tai mitään sen tyyppistä. Pohdin vaan tämän elämän mukavia tosiasioita.